Sivut

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Kun happeni on loppua


Siksi räpsyttelen

Aamutunneilla
lyön palasiksi peilikuvani
revin käsistäni painot
jotka estävät minua elämästä
ja kysyt
”Miksi itket?”
No hei, mulla on roska silmässä

Eikä korvien sulkeminen auta

Repiessäni ohimoni verille
kuulen sen saman tarinan pääni sisällä
-       milloin se vaikenee?
ja minä onneton
säikähdin jälleen omaa varjoani
ja itsekseen (viimassa) laulavaa tuulikelloa
Enkä osaa edelleenkään elää

Kalterit suojana ja sinua ei surmata

Pysähtynyt aika
tarttuu kiinni lanteiltani
kahlitsee syliinsä
enkä osaa päättää
juoksinko pois
vai hyväksyisinkö kohtaloni
sillä harmaassa kettinkisyleilyssä
olen turvassa
vaikka peilikuvastani puuttuukin paloja
persoonahippusia

Ruton enkelit

Kuolleet perhoset
syövät pilvenpiirtäjien ikkunoita
levittävät sairautta
ruokkivat Antikristusta
Atomipommit
ne ovat armeliaita lahjoja
sillä kuolema
-       millainen vain
on tämän kauheuden rinnalla
pelkkää sirkushupia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti