Sivut

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Katso mutta älä koske


Voimistuen

Jaksan aina ihmetellä
kun masennukseni kääntyy
huumaavaan onneen
odottamiseen
kun pian lähden linnastani
valottamaan uusia valtakuntia
Vielä olen heikko
Epävakaa
mutta hetki vain
ja olen taas enemmän
lumivuoreni huipuilla

Pelasta rakkauteni

Sinun syytteesi
ei mene minun oikeuslaitokseni läpi
sillä suojelusenkelini repivät ilmoituksesi
ettei se repisi minun sydäntäni
paperilapuiksi
syyllinen
syyllinen
syyllinen

Sinun vankeusrangaistuksesi
on minulle epämieluisa
miljoona vuotta
vaiko kenties kuolema
sillä jokainen ”huora”
löytää kiertotiensä mieleeni
kuristaa muutaman tunteen
ja mietin
milloin ne ovat kadonneet
  
Mallitytär

Todellisuus
se iskee vasten kasvojani
kun historiankirja syöksee tulta
ja kellon tikitys
hakkaa korviani
mittaa aikaa siihen
kun minulle kerrotaan
etten ole enää se
joksi joskus halusin tulla

Vaiennettuja totuuksia

Tunnedemonien hyppiessä suuntaan ja toiseen
en kykene tarraamaan kiinni velvollisuuksista
ja hänen sanansa asiallisuudesta
ovat menneisyyden päiväkirjamerkintöjä
Sillä tänään olen naispaholainen
sinun makuusi vääränlainen
ja hetkenä jona keuhkoni palavat
sinä sanot yhä
sen kaiken jälkeen
että minua rakastat

Uhrauksia

Sinun kuollut persoonasi
vaivaa minua päivästä toiseen
ja vaikka enkelieni ilmeet hokevat
menetettyä
Niin voi
silti minä raukka vielä uskon
että järki jätti sinusta jotain jäljelle

vai olinko se minä?

 Ruuvit löysällä

Koululaitos
puhkoi silmäni ja keuhkoni
poltti viimeisen sirpaleen mielenterveydestäni
ja nyt se odottaa
että olisin tunteeton kone
eikä auta
vaikka kirkuisin
”Minussa on verta ja lihaa
rakkautta ja vihaa”
sillä markkinoilla
koneilla on enemmän kysyntää

Peili

Ikkunani toisella puolella
haltijoilla on tanssiaiset
Sirot jalat
liukuvat järven jäällä
ja hymyt kertovat enemmän
kuin satusedät koskaan
mutta tällä puolella
niiden siskot on ommeltu seinään
Revitty irti jalat ja kädet
sormet ja varpaat yksitellen
vain veriset torsot roikkuvat täytettyinä
katse petettynä
  
Sisältä

Psykedeeliset sävelet
täyttävät huoneeni
jossa kasvaa kellokukkia
ja ne kerjäävät iholleni
-       kuinka ne kerjäävätkään
Eikä se vähiten vaikuta siihen
että nykyään olen enemmän
Bella kuin Milla

Riivattu

Muistan kun katsoit tähtiä
ja nimesin yhden mukaasi
Muistan kun kirjoitit minulle kauniisti
-       mihin se jäikään?
Sillä kun nyt katson sinua
näen vain katkeruutta
ja järjen
joka sumensi tunteesi
Etkä näe enää tähtiä

Kun mikään ei riitä

Paniikkikummitukset laulavat sanoistasi
ja minä nyyhkytän ulos loputonta rakkauttani
sillä olen sidottu sinuun
mutta mitä sinä teetkään minulle
”Valitsit itse tämän tien.”
Sen voisin sanoa sinullekin
Sä tiedät kenen kanssa olet tekemisissä
et söpön naapurintytön
et pienen boheemin takkutukan
Taiteilija – sitä minä olen
ainut asia jota en voi minussa muuttaa
ja enkelini lähettävät sinulle ilkeitä katseita
kun ompelet suuni kiinni

Sivuteille

Mä karkaan sulta
ihan salaa vain
hiivin metsäpolkua
haltioideni luokse
sillä täältä et löydä minua
rakas mestaajani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti