Sivut

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kärsimyksen kauneus

Mullan alla

Hiljaisena lasiarkussa
seuranani vain viisisataa matoa
tunnen sydämeni hiipuvan sykkeen
Kuka sitä kaivertaa?
Addiktio hiipii selkääni pitkin
kun tartun kiinni viimeisestä toivosta
ja pienin huokaisuin
annan vanhan itseni kuolla

Optimismihulluutta
Rumuudessakin on kauneutta
jos vain katsot oikein
ja vapautat itsesi yhteiskunnan kahleista
etkä vilkuile sinne
minkä jo jätit taaksesi
ja jos tanssin tämän ruman maailman halki
voin ehkä tehdä kovasta pehmeää
ja valaa lumihiutaleista
itselleni kruunun

Kauneus rakentuu luovuttajista
 
Jos haluat nähdä kärsimystä
ole hyvä
Se seisoo edessäsi
sillä tästä ruumiista on kulkenut miljoona luotia
sielua paiskottu katapulteilla
Rakas
jos tämä on sitä mitä tahdot
Anna mennä
tee mitä näet parhaaksi
sillä en pääse irti
ja kyllä,
minä rakastan sinua
mutta vain tämän illan
sillä huomenna olen jo poissa

Koska masokismi on toinen nimeni

Kuolema suuteli minua poskelle
käänteli päätäni hetken harkiten
mutta yllättäen katosi
eikä tehnyt minusta kokonaista
Rakastin sinua liikaa tuhotakseni
Mutta jos viimeinen nautinto
tekee elämästä sen kaiken arvoista
mikset antaisi minulle syntiäni
sillä sinun voimasi
suorastaan janoaa
minun ruusuista tuhoani

Näistä tunnelmista:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti