Sivut

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Harhalohduilleni


Toistaako historia itseään?

Muutama auringon tuoksuinen päivä
Ei palauta minulle lapsuuteni hymyjä
ei ota pois näitä painoja sisältä
tuhoamasta mieltä
Salaa pyörittelen mahdollisuuksia
niitä kiellettyjä teitäni joille poikkesin
mutta kaksikymmentä pilleriä
eivät auttaneet selviytymään
rajan taakse

Pienet käärmeeni

Painajaiseni
ajoitte minut nurkkaan
ottakaa nyt tai jättäkää
(kaikki tai ei mitään)
Nielaiskaa sisäänne
ja itkekää krokotiilinkyyneliä
vailla todellista myötätuntoa
teipatkaa omatunnon suu

”Itsehän sinä murhasit ne kaikki.”
Ehkä
Mutta ei poista sitä
että ne ovat yhä mielessä

Olemattoman suuruuden hinta

Koko maailma
tai yhdentekevä
siinä ovat vaihtoehtosi
tässä ylidramaattisessa oopperassa
jonka taisin itse kirjoittaa
enkä jaksa omaa luonnettani enää
selittämättömiä tunteita
jotka hakkaavat minua tuhansilla nuijilla
suoraan selkärankaan

Jos olen vain harha
sähköimpulsseja
miksi noidat tanssivat kylkiluillani
miksi ne roikkuvat lanteillani
”Mihin sitä tulikaan itsensä sekoitettua”,
kuiskaan tyhjyydelle
sillä muuta minulla ei ole

Näkymätön

Korkojen kopina
kutsuu heidät soidinviettiin
Typerykset
vanhat ja nuoret
kuinka käykään naaraalle?

Yksin kahvilla
yritän piiloutua
mutta silti se sama irstas mies
istuu viereeni
”Siinäpäs on nätti tyttö”
Sanoit sen jo eilen
(Älä vittu koske)
ja kun nousen
tiedän missä sen katse viipyy
ja totean olevani teuraslihaa
samalla kun pikkupoika viheltää

Jälleen uudelleen
jään miettimään noita katseita
Kaikkea sitä sulaa hulluutta
sitä kun toisinaan joku kuiskaa
kuinka kaunis olenkaan
”Kuinka sä voit sanoa noin
ethän sä edes näe mua?”

Mutta te kaikki olette kuuroja

Lähimmäisenrakkautta

Meinasitko elää yhteiskunnan rahoilla
olla vastuuton
ikuinen kakara
Ai meinasit elättää itsesi kirjallisuudella
Milla rakas,
se ei ole ammatti
mene lukemaan lakia

Kuinka kauan ajattelit elää tunteella
vailla harkintakykyä
pelkällä vaistolla
Milloin opit käyttämään järkeä
sillä se yksin
on valuutta elämän

Äläkä käytä enää rumia vaatteita
kuinka karmea sinusta on tullutkaan
päivä päivältä rumempi vaan
Mikset voi olla kuin kaverisi
ihana tavallinen tyttö taas

Niin ja Milla
vielä viimeisenä
kai tiesit
että sun horoskooppisi
se on vain yksi ironinen läppä

Paniikkikohtausmateriaalia

Loitsisin kadotukseen ajatukset päästäni
jos ne eivät palaisi takaisin (kahta kauheampina)
heittäisin pois vaikeampina aikoina
etten turvautuisi kiellettyihin keinoihin

Sillä tämä persoonallisuuteni
se on hirvittävän monimutkainen
hauras mutta silti sitkeätekoinen
Julma ja myötätuntoisin yhtä aikaa
täynnä tuhansia vastakohtia
enkä jaksaisi elää sen kanssa
sillä oikeastaanhan minä
vain kaivan omaa hautaani

Et löydä täältä ketään sen nimistä

Pitäisi ryhdistäytyä
tiputella keijupölyä
ja käydä teekutsuilla
Hymyillä prinsessahymyä
mutta ketä loppujen lopuksi huijaan
-       enhän minä ole prinsessaa tavannutkaan
En enää sen jälkeen kun makeishaltijasta
tuli kalpea varjo pikkupirusta
ja kun katson paikkaani pöydässä
mietin
milloin siinä ei enää istu ketään

 Liian myöhäistä

Älä tartu kiinni
sillä minä en ole kestävää sorttia
-       missä mielessä sen sitten ajatteletkin
ja minun pitää muistaa että ihmiset ovat pahoja
pirullisia lohtuja
kuin pikavippejä
joiden korko kasvaa loputtomiin
jos satut lipsauttamaan
että saatat tuntea jotain inhimillistä
Viha-rakkaus nuijii minua yhtenään
ja kun vilkaisen poispäin
pelkään että joku varastaa minut itselleen
mutta vain hetkeksi
sillä onhan kaikki väliaikaista

Runot syntyivät näitä biisejä kuunnellessa:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti