Sivut

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kerrotut toiveet eivät toteudu

Paradoksi

Avaan oveni harmaaseen
- katkeruuteen
ja sanoihin syötyihin
Astun sisälle ikuisuuteen
joka on verhottu
kauniisti
koinsyömillä siteillä

Ja sisällä
minä hakkaan ovia
puren kahleita poikki
Mutta ne viettelevät minut uudestaan
ja jään kiinni
vielä toiseksi minuutiksi
roikkumaan

Avaan oveni tummuneeseen
- katkeruuteen
ja lapsuuskuviin haalistuneisiin
tuntemattomaan palatsiin
jonkun toisen onnelaan
jota en enää tunne

Ja ulkona
minä itken viimoja
huudan menneitä nuotteja
vierestä hieman
sillä sävel ei ole enää sama
se täydellinen

Minä jään
Aina vain jään
mutaan makaamaan
sillä karttani on kadonnut
ja väärässä
sillä se näyttää kotiin kodittoman

Auki

Uusia tunnetiloja
kaikuja paratiisista
jota en tänään tavoita
kenties huomennakaan
Pisarat ropisevat
tipahtelevat rinnuksilleni
Hämmennys
Kaipaus
repivät hiuksiani
suutelevat inspiraatiotani
Kuinka vanhaa taiteeni on tänään?

Salainen maailma

Avatessani silmäni
vanhan tammen hymy
ja kadonneet sanat täyttävät mieleni
Sammal allani
kuiskii lauseita
joita en kuvitellut oleviksi
ja syvemmällä metsässä
odottaa inspiraatio
Noudan sen matkataksemme suurempiin maisemiin
Riemukuninkaan palatsiin
ilahduttaaksemme hovia
tai ehkä juoksemme pimeyden maille
istahdamme tumman järven rannalle
onkiaksemme kiellettyjä taideaarteita
aivan hiljaa
etten vain herää

2 kommenttia:

  1. eieieieieie jotain liian ihanaa! Rakastuin varsinkin tohon ekaan! Voi kun oot liian hyvä kirjottamaan runoja! *kateuskateuskateus* Niin kauniita!

    ...ja ah, miten selkeä kommentti.....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Yas! Oli ihan tarpeeksi selkeä, oikein kiva kommentti! :)

      Poista