Sivut

torstai 9. helmikuuta 2012

Ivallisia kirjaimia

Sanahelinää

Nuottien itkiessä
unohdin kauneimmat sanani
jotka olin aikeissa kirjoittaa
mutta nyt
vain turhia kirjaimia
satelee
ilman merkitystä
nyt
ne likaavat tämän paperin

Entä jos en välitä?

Hänen viimeinen kirkaisunsa
viilsi kaulamme poikki
Peitetään korvat
ja huudetaan
Viekää se pois
murtunut ruumis
viha sormenpäissä
lasittunut katse verkkokalvoilla
Enkä minä anna anteeksi
En vieläkään

Naulattu


Vihakuorot
laulakaa
Kirkukaa kauneudesta
kun viattomuus muuttuu vereksi
Kuinka me lopetamme tämän
kun en tiedä
miten päästäisin irti
hänen kaulastaan

Mutta minä en sentään saa syöpää

Tupakka kädessäsi
käänsit katseesi silmistäni
Näitkö liikaa
vai liian vähän
rappioituneesta sielusta
joka kasvaa suuremmaksi
mutatoituu kauniisti
edelleen
päivä päivältä enemmän
muotokuvaan sopimattomaksi

Tämä en ole minä!

Bassorummut
takovat päässäni
kun hiukseni irtoavat itsestään
apunaan kädet
jotka eivät ole minun
ja se on helvetin totta
vaikka sormieni lomassa
saatat huomata vaaleita suortuvia
- vai olivatko ne mustia
En välitä
niin kuin en koskaan
sillä huutaessa
ei tunne rajoja
Mutta entä sinä
tunnetko sinä mitään
kun viillän vatsasi auki
ja revin sisuskalusi ulos

Kannattiko se tatuoida otsaan?

Kauniit kasvot
olen enemmän
Ehkä et pidä siitä
mutta jos totta puhutaan
niin minua ei kiinnosta vittuakaan
Enkä jaksa katsoa kasvojasi pidempään
Kyllä se tyhmyys
ihan totta
se näkyy naamasta
Viisaat ihmiset eivät katso tuolla tavalla
ja pyöritän silmiä
sinulle
minulle
koko maailmalle

4 kommenttia:

  1. Ja taas aivan liian hienoja runoja! Ne sisältää niin vahvoja tunteita, ihanaa! tollasia haluisin osata kirjottaa... se saattaa toteutua ehkä viidenkymmenen vuoden päästä...........:)

    VastaaPoista
  2. not that i understand what you write, i just wanted to say that i love your blogdesign : )

    VastaaPoista