Sivut

torstai 23. helmikuuta 2012

Katoavia hetkiä

Turtumuksen hetki

Jalkani väsyneet
jaksavat vielä yhden tanssin
sillä tämä on kaunein yö aikoihin
ja nuotio lämmittää jäätynyttä sielua
ilman katkeruutta
Autuas unohdus poimii minut syliinsä
enkä pian enää tiedä kuka olen
ja mitä tapahtui silloin
sillä tänä yönä
en enää asu täällä  

Entisiä elämiä

Ikuisuuden tuuli hyväilee korviani
kertoen harmoniasta
menneiden aikojen rauhasta
suuremmista tavoitteista ja täydemmästä taiteesta
Tavoittelen tuulen helmaa
mutta hyppysiini jää vain tomua
ja jälleen minut hakataan kiinni
kirkuviin mainoskyltteihin ja virkamiesten salkkuihin
Matematiikan kaavoihin ja nykyaikaan  

Se välistä jäänyt lyönti

Lumoajat tanssivat ympärilläni
viettelysten piiri pysäyttää
Oikea taikuus kiipeää selkääni pitkin
tarttuu sydämeen
ja inspiraatiooni hetkelliseen
Tartun uneni naamiomiestä kädestä
ja hän kuiskaa minulle nimen
kasvot vilahtavat
Helpotus
se olitkin vain sinä  

Eskapismi

Tutun kartanot portit aukenevat edessäni
sen, jossa en ole koskaan käynyt
mutta jonka sisällön tunnen läpikotaisin
Talvipuutarhat
Marmorilattiat
ja mustan flyygelin
mutta pelkään astua sisään
sillä entä jos se kaikki
onkin jälleen vain mielikuvitustani  

Christine

Haluaisin laulaa kaikilla maailman sävelillä
mutta ääniraukkani ei kestäisi sitä
sillä en ole prima donna 
Tahtoisin laulaa sieluni ulos maailmalle
ja niin - ehkä jonain päivänä
kun siipiini tarttuu enkeli
joka opettaa minulle sieluni jokaisen sopukan  

Rajakokemus

Ilta-aallokossa en näe omaa peilikuvaani
ja kyyneleet ovat sumentaneet näköni
Ankkuri painaa jalkaani
Se vetää minua sisälle pyörteeseen
alemmas syvyyksiin
harmaisiin ja mustiin syövereihin
alas alas alas
mutta lopulta nousen taas
vaikka tulenkin merisairaaksi  

Laskuhumala

Taisin syntyä absinttia suonissa
sillä jatkuva humala jyllää minussa
ilman tuopin tuoppia ja shottilasitkin jäivät kaappiin
Aivosoluni addiktoituneet kuolemaan
Omassa turmiossaan nauramaan
Enkä tahdo kuin unohtaa aina vain uudestaan
miksi oikeastaan tähän paskaan paikkaan piipahdinkaan  

Unihiekkaa

Shh
Varovasti etteivät he kuule
seireenit kaapeissani
kolmipäiset lampaat sänkyni alla
Ole hiljaa etteivät ne huomaa
että sinä olet täällä
peittelemässä minut häpeäni viltillä
unimaailmani portille

torstai 9. helmikuuta 2012

Ivallisia kirjaimia

Sanahelinää

Nuottien itkiessä
unohdin kauneimmat sanani
jotka olin aikeissa kirjoittaa
mutta nyt
vain turhia kirjaimia
satelee
ilman merkitystä
nyt
ne likaavat tämän paperin

Entä jos en välitä?

Hänen viimeinen kirkaisunsa
viilsi kaulamme poikki
Peitetään korvat
ja huudetaan
Viekää se pois
murtunut ruumis
viha sormenpäissä
lasittunut katse verkkokalvoilla
Enkä minä anna anteeksi
En vieläkään

Naulattu


Vihakuorot
laulakaa
Kirkukaa kauneudesta
kun viattomuus muuttuu vereksi
Kuinka me lopetamme tämän
kun en tiedä
miten päästäisin irti
hänen kaulastaan

Mutta minä en sentään saa syöpää

Tupakka kädessäsi
käänsit katseesi silmistäni
Näitkö liikaa
vai liian vähän
rappioituneesta sielusta
joka kasvaa suuremmaksi
mutatoituu kauniisti
edelleen
päivä päivältä enemmän
muotokuvaan sopimattomaksi

Tämä en ole minä!

Bassorummut
takovat päässäni
kun hiukseni irtoavat itsestään
apunaan kädet
jotka eivät ole minun
ja se on helvetin totta
vaikka sormieni lomassa
saatat huomata vaaleita suortuvia
- vai olivatko ne mustia
En välitä
niin kuin en koskaan
sillä huutaessa
ei tunne rajoja
Mutta entä sinä
tunnetko sinä mitään
kun viillän vatsasi auki
ja revin sisuskalusi ulos

Kannattiko se tatuoida otsaan?

Kauniit kasvot
olen enemmän
Ehkä et pidä siitä
mutta jos totta puhutaan
niin minua ei kiinnosta vittuakaan
Enkä jaksa katsoa kasvojasi pidempään
Kyllä se tyhmyys
ihan totta
se näkyy naamasta
Viisaat ihmiset eivät katso tuolla tavalla
ja pyöritän silmiä
sinulle
minulle
koko maailmalle

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kerrotut toiveet eivät toteudu

Paradoksi

Avaan oveni harmaaseen
- katkeruuteen
ja sanoihin syötyihin
Astun sisälle ikuisuuteen
joka on verhottu
kauniisti
koinsyömillä siteillä

Ja sisällä
minä hakkaan ovia
puren kahleita poikki
Mutta ne viettelevät minut uudestaan
ja jään kiinni
vielä toiseksi minuutiksi
roikkumaan

Avaan oveni tummuneeseen
- katkeruuteen
ja lapsuuskuviin haalistuneisiin
tuntemattomaan palatsiin
jonkun toisen onnelaan
jota en enää tunne

Ja ulkona
minä itken viimoja
huudan menneitä nuotteja
vierestä hieman
sillä sävel ei ole enää sama
se täydellinen

Minä jään
Aina vain jään
mutaan makaamaan
sillä karttani on kadonnut
ja väärässä
sillä se näyttää kotiin kodittoman

Auki

Uusia tunnetiloja
kaikuja paratiisista
jota en tänään tavoita
kenties huomennakaan
Pisarat ropisevat
tipahtelevat rinnuksilleni
Hämmennys
Kaipaus
repivät hiuksiani
suutelevat inspiraatiotani
Kuinka vanhaa taiteeni on tänään?

Salainen maailma

Avatessani silmäni
vanhan tammen hymy
ja kadonneet sanat täyttävät mieleni
Sammal allani
kuiskii lauseita
joita en kuvitellut oleviksi
ja syvemmällä metsässä
odottaa inspiraatio
Noudan sen matkataksemme suurempiin maisemiin
Riemukuninkaan palatsiin
ilahduttaaksemme hovia
tai ehkä juoksemme pimeyden maille
istahdamme tumman järven rannalle
onkiaksemme kiellettyjä taideaarteita
aivan hiljaa
etten vain herää