Sivut

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Se paljon puhuttu uusi alku?

Rahvaan valitus

Sanoja sanoja ja sanoja
hienoja, kenties koreita
mutta en saa selvää viimeisestä lauseesta
siitä upeimmasta
loppusoinnusta

Tervetuliaisjuhla

Uusi tunne nostaa päätään
Sydämen taakse kuopattu
Keijupölyllä tukehdutettu
Tänään se saa käsiinsä ohjakset
Oman mieleni tuotokset
Puhuen puolestani
Ottaen vastaan kiitokseni
sillä minä
en enää taivu
en enää näytä sirpaleita kellekään
Piilotan ne
niin kuin silloin
kun loin itseni

Ääni alitajunnan pohjalta

Minä olen täynnä
niin täynnä
kuoleman sanoja
iskuja sydämeesi
jotka kauan sitten sisääni piilotin
Olen ääni
joka piinaa viattoman korvia
seireenien naurua niin piinallista
sillä en enää jaksa seisoa
kuin hiljainen tyttönen
kuin marmoripatsas

Mahdottomuuksia

Rakennan linnani muurit vanhoista kyynelistäni
Tuon vanhan vahvuuteni mukaan kanssa uuden tahtoni
Tästä ihmemaasta olin kuullut vain hauraimmissa unelmissani
Mutta se on tässä
nyt
edessäni hetken kuluttua
kun olen vielä aavistuksen verran vahvempi

Lähettiläs

On aika tehdä muutoksia
Luoda uusia maailmoja unistani
tuoda ihmisten eteen palasia toiveistani
antaa heidän lukea persoonaani
kanssa koreiden lauseiden
toteutumattomien unelmien

Jalat maassa

Uuden alun polut pyörryttävät
Tuovat eteen herkullisia tilaisuuksia
Pilvilinnat,
adios teille
on aika lähteä
Näytän keskisormea pienille paholaisilleni
teidän on syytä nyt häipyä
kuten kuvitelmien
kuten heikkouden

Crescendo

Hulluus on suhteellisuutta
Mielialojen poukkoilua
Suuntaan
Toiseen
Naurua ivallista
Miksi ottaa sitä turhan vakavasti?
Kun vuoristoradassa voi huutaa
Odottaa alamäkeä

Tauko

Piirrän seinälleni hermostuneita kukkasia
Vatsanpohjassa kutittelee ikäviä happoja
Turhautuneisuus hakkaa vasaralla
laittaa jalat vipattamaan
kiertämään ympyrää ajatuksissaan
sillä aika pitää jälleen vapaapäivää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti