Sivut

torstai 20. lokakuuta 2011

Sisäisiä auvunhuutoja

Suloista päämäärättömyyttä

Säikähdin silkkaa varjoa
Sain järkeeni painavia nauloja
Kuin pieniä ohjuksia
jotka lupaavat kostoja samettisia

Vahvat ovat heikoimpia
Betonikuoret toivottomampia
Tarve ja halu ovat vallan erillään
raiskattuina leimuavat ruusupedillään
Enkä minä osaa sanoa
Kumman ensin pelastaisin
Vai syyttäisinkö sinua
omasta vaikeudestani

Umpikujaelämää

Lukot sisälläni
Eivät koskaan auenneetkaan
Odotin niin paljon
Mutta avaimet eivät koskaan sopineetkaan
Tänään täällä kidutuskammiossa
Inhottavien peikkojen orgioissa
Elämäni maailma on vallan toinen
Äärirajoiltaan hieman rosoinen
Mutta vain sisällä pääni
Sillä en osaa ratkoa
Omia pieniä hirttosilmukoitani

Häpeäpilkku

Haluaisin huutaa
kuinka onnetonta onkaan
itseensä luottaa
Keijujeni siivistä tartun
Revin ne irti yksitellen
sadistisesti virnuilen
Koska tämä kaikki sonta
Se on

VÄÄRIN
VÄÄRIN
AIVAN LIIAN VÄÄRIN

Saisinko vihata itkemääni roskaa?
Tätä hemmetin väärää valetta koskaan?
Vai olenko kangistunut kaavoihini
Kangastukseen äitini

Tiesitkö
että en oikeastaan itkekään kovin kauniisti

2 kommenttia: