Sivut

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Huvittunutta vastenmielisyyttä

Sinun fantasiasi

Olento poloinen
Hulluutensa pilaama
Säkkinsä syntinen
Säkeidensä turmelema

Näit harhoja lauseissani
Kauneutta sanoissani
Mutta vannon kautta omatuntoni
Se on vain luontoni
- et sinä joka ne synnytti
Osaanko sääliä
vai inhoako tunnen ainoastaan
Saatanko vihani kerälle kääriä
vai laskenko sen raivoamaan

Naurunalainen

Valehtelit itsellesi
etkä nähnyt koskaan
Kuinka kammottavaksi muutuitkaan
Sanasi myrkkyä ainoastaan
Saivat minut kakomaan
Omaa olemustaan
Vuotamaan tunteen kuvotuksen
ja vastenmielisyys loi kuoren rautaisen
Keskellä ahdistavuuttasi
peittää nauru alleen
lapset pelon hyytävän

Narri

Taide on hulluutta
mutta sinä olet vain narri
Kummallakin saralla
kliseinen arkkitehti
Mielikuvituksella on helppo rakentaa
Mutta rajat täytyy asettaa
Oma kuvitelmansa pitää salaisimmassa tajunnassaan
Eivät keijut vitriineissäsi aitoja olleetkaan
Heillä on omat maailmansa
joissa sinä näyttelet tunarin osassa
kun "Don Juan" ei ollutkaan
kuin mitättömyys konsanaan

Hänen painajaisensa

Ahdistuksen piikkejä lihassani
muistan tunteneeni
Helvettejä satumaailmoissa
luulen elättäneeni
Miksi vaivauduin kauniisti sanomaan
kun inho sykki vahvuuttaan
ja sinä
Luuletko omistavasi oikeuksia
lähetellä sanoja kuvottavia
Anna viattomien prinssessojen nukkua
Älä heitä painajaiseen herätä
sillä kasvosi riittävät täyttämään
kriteerit hirviön hirveän

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti