Sivut

torstai 25. elokuuta 2011

Varovaisin askelin helvetistä taivaaseen

Esiripun takana

Paholaisnaurut
Korvissani raikavat
Menneisyyden unohdettuja nuotteja ne palvovat
Jokainen nauru
Todeksi muuttui
Irvikuvansa toi eteeni
Tiesinhän että jotakin puuttui

Keskinkertainen

Kylvit siemenesi heikkoon lihaan
Itkit vääryyttä peilikuvassa
Heitit onnen – mikä vittu se sellainen on –
pedon kitaan
Ei näy aukkoja viikatemiehen luvassa
Herra hyvä, riepunne on likainen
Mutta rahanne eivät riitä parempaan
Ja sydämenne synti vähemmän pikainen
Ei oikeuttanut tunnustamaan

Toinen päivä


Annoin anteeksi
Pelkosi siveettömät soinnut
ja suostuin tuomittavaksi
sillä ketään en ole näin palvonut
Miksi muistelisin kuolleita unelmia
kun tänään on eläviä suudelmia
Valhesyövät pinnalla sydämen
Ne helvettiin lähetimme
Kanssa surmattujen pettymysten
Ne liekkeihin sytytimme

Sarastus

Keijusumu leijailee lammen päällä
Ei tanssi kylmyys enää sydämeni jäällä
Vaan sulaa kuolemani kanssa pelkojen
Pyyhkien pois teot heikkojen
Sinussa on taivaani
silmissäsi syvyyteni
Meidän yhteenkuuluvuutemme

Taiteilijan rakkaus


Sydämet ommeltu yhteen taiteella
Sanoihini tallennettuna tarinamme
Sävytettynä nuoruudella
Suloinen rakkauskertomuksemme
- minä uskon sinuun
Vie minut pois
Omaan paratiisiimme
jonka loimme järvimaisemista
ja kullatuista arkihipuista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti