Sivut

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Rakkauden maljasta humaltuneena

Arvojen läpimurto

Kivi smaragdia, rubiinia, safiiria
metalli kultaa, hopeaa, platinaa
Unelmia turhan suuria
Hattaraista harhakuvaa
Ei ole väliä materialla
- sen vihdoin myönnän
Syön vanhat sanani rakkaudella
ne hirttosolmulla kiristän

Dilemma

Safiiriset silmät mielessäni
Rakkaimman sielu sydämessäni
Kliseistä, mutta totta vaan
Onko väliä mitä arvostetaan?
Korulauseita koukeroisia
vai suoraanko sanotaan
Itketään kyyneliä metallisia
vai pää pystyssä jatketaan

Moraalin riemuvoitto

Entisessä huusivat kasvot turhuutta
Sydämistään peilasivat pinnallisuutta
ja annoin harmauden voittaa
suurimman moraalittomuuden ajan koittaa
Sillä ihminen on keksinyt Jumalan
tuon ihmiskunnan suurimman humalan

En tiennyt kuinka paljon taivas tarjota voi
Vaikka sieluni paratiisia kuiskaten toivoi
Mutta sen tien sulkivat portit järjen
Saivat verettömyydessään käpristymään luovimman sydämen

Hänen tullessaan sai arsenikki väistyä
Myrkyttämästä mieltä
Mädättämästä sydäntä
ja jo aukesi patoni mun
kun se verivalalla murrettiin
Nyt suonissani tanssii
veri sinun-minun
Ikuisesti

Päivänsäde


Kosketus ihollani
on tunne taivaasta
Sen muistiini säilön
silkasta rakkaudesta
Itken puolestasi kyyneleet
kuivaan leninkini helmalla
Annan keräämäni tähdet
jotka ansaitsin vaivalla
Sillä sinun silmäsi ne kaikki ansaitsevat
kirkkaudellaan tuhannet auringot voittavat

Eliksiiri

Surut menneiden vuosien
Vain kalpeita haamujamme
Kanssa uusien muistojen
tänään purjehdimme
Oppien tarpeellisten
avulla matkustamme
Maljasta onnellisuuden humallumme

Luonnollinen taideteos

Suudelman niskassani piilotamme
Salaisuutenamme kuiskutamme
sen nautinnollisia säkeitä kannustamme
Tallettamaan pikkuruisen palan rakkaudestamme
Kosketuksesi kehollani
Saa sydämen takomaan
Huutaen rinnassani
loputonta paloaan
En koskaan saa tarpeekseni siitä mitä sinä olet
En luopua vois siitä kuinka kehoani luet
Sillä mestarin taidetta on jokainen kosketus
Suurimman artistin ja muusansa sovitus

Ulkoavaruudessa

Auringonsäteitä nurmikolta kalastelen
kun hymyllesi askelia uhrailen
Kaukaisella niityllä ja kotipihalla
tanssin yhteenkuuluvuuden voimalla
Olen naisellisin nainen
sinun vaatteissasi
sillä kotoisaksi oloni tunnen
sinun merkittynäsi
Me kuulumme toisillemme
kuten kaikissa lauluissa
tosin enemmän
- sillä olemme toisesta maailmasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti