Sivut

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Tuskapiikkejä varmuudessa

Päinvastaisuuksia

Totuuden sivaltava ruoska myöntää asioita alustamme
Olit hupia
Pieni seikkailu
Oli hatara meidän jalustamme

En tahtonut sanoa sitä sanaa
jota mielelläsi viljelit
En liimata itseäni Saatanaan
vaikka kovasti sinä viettelit

Tänään asiat ovat toisin
Kyyneleeni juuttuvat kanaviin
Mitä minä tehdä voisin
kun minä kuulun itseni suurimpiin syyttäjiin

Petin sinut ilkeillä tavoilla
Suudelmilla ja sanoilla
Sen kärsin kanssa elkeiden dramaattisten
Sillä saapunut on inhimillisyys kanssa rakkauden

Et koskaan olisi halunnut tavata minua
kuiskaat korvaani yhä
vaikka suu on kiinni

Pakkopaidassa

Käsistäni sidottu sängynpäätyyn
osoitettu väärään säätyyn
Lyönti kasvoilla tuntuu vieläkin
Ei jälkeä, mutta arvet, ne loistavat tänäänkin
Ja minä todella
rakasta ja rakastan
ja vihaan sitä sanaa

Pohjaton

Olisiko kaikki paremmin
jos en olisikaan tässä
raiskattavana rankemmin
sillä päätökset asuvat hänessä
Ailahdellen
Sanoin kahden puolen
Vihaansa ladellen
Toivoen että siihen kuolen
Toisinaan rakastaen
Syliinsä ottaen
Anteeksi pyydellen
- vai leikkiä laskien

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti