Sivut

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Rakastuneena omaan traagiseen kuvaansa

Perillinen

Hamuan tähtiä sormenpäilläni
Saan euforian kosketuksesta
Kipinöitä tavoittelen halullani
Nautin sieluni turmiosta

Kuningatar laulaa vuoteessaan
Kertoo minusta tarinaansa
Itkee puolestani kuolemassaan
Syntien sävyttämissä lakanoissaan

Virus

Kohtaa katseeni
Pakotan sinut naulaamaan itsesi silmiini
Tartun kasvoihisi
Kiemurtelen muistoihisi
Kaivan tieni syvälle sisimpääsi
Seivästäen sydämesi kättäni vasten
Nauran ansaitulle kuolemallesi
kanssa vähemmän viattomien lasten
Niiden jotka pilasit saastaisella pakottamisellasi
Sairaan kehittyneellä kosketuksellasi

Katkeruus kulman takana

Marmoripinnalle verta syljen
Lattian likaan
Puhtauden ympäristöstäni nyljen
Heittäen julmuuden hirmuiseen kitaan
Rakastelun jäljet iholla
Eivät ole kivuliaita
Punaisia ruusuja vaalealla iholla
Ne ovat hyvinkin kauniita
Miehen sana on häilyvämpi kuin naisen luonne
On yhtä kiusallinen kuin pinnallisen ihossa vaivaava juonne
Särkymään sen saa
kukin omalla tavallaan
Itkeköön viimeinen
sen unohtaessaan
Latkikoon nesteen
sen myrkyn
toivomuskaivostaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti